6. Seurakunta
Seurakunta on Kristuksen perustama ja johtama, apostolien opetukselle rakennettu uskovien yhteisö. Kaikki uskovat kaikkialla ja kaikkina aikoina kuuluvat yhteen ja yhteiseen seurakuntaan, joka näkyvällä tavalla ilmenee paikallisseurakuntana. Jeesus Kristus käski seurakuntaansa tekemään kaikista kansoista opetuslapsia, kastamaan ja opettamaan heitä. Seurakunta muodostaa hengellisen papiston, jonka tehtävänä on palvella Herraa ja osoittaa kristillistä rakkautta kaikkia ihmisiä kohtaan.
Uskomme, että seurakunta on Kristuksen perustama uskovien yhteisö,[1] jonka hän omalla verellään on lunastanut itselleen.[2] Tästä syystä seurakunta on Jumalan seurakunta.[3] Raamattu kutsuu sitä myös Kristuksen ruumiiksi, jonka päänä Jeesus Kristus toimii. [4] Seurakuntaopin perustana on Uuden testamentin kirjoituksissa annettu apostolien opetus. [5] Seurakuntaan kuuluvia uskovia kutsutaan pyhiksi, millä viitataan Jeesuksen Kristuksen pyhyyteen. Uskon kautta vastaanotettuna se luetaan uskovan osaksi.[6]
Seurakunnalla tarkoitetaan kahta asiaa: maailmanlaajuista seurakuntaa, johon kaikkien aikojen uskovat kuuluvat,[7] ja paikallista seurakuntaa, jossa uskovien yhteys toteutuu paikallisesti näkyvällä ja koettavalla tavalla.[8]
Ne, jotka ottavat evankeliumin sanoman vastaan sekä tunnustavat Jeesuksen Kristuksen Vapahtajakseen ja kastetaan, liitetään paikallisen seurakunnan jäseniksi.[9] Ehtoollisen vietolla on keskeinen merkitys seurakunnan hengellisessä elämässä. Kaikkien uskovien tulee päästä osallisiksi terveestä opetuksesta ja uskovien yhteydestä. Seurakuntaelämään kuuluvat myös yhteinen rukous ja Jumalan antamat armolahjat.[10]
Lähetys on seurakunnan olemuksellinen piirre. Seurakunta toteuttaa Jeesuksen lähetyskäskyä julistamalla evankeliumia kaikkialla maailmassa ja johdattamalla ihmisiä opetuslapseuteen.[11] Pyhä Henki antaa voiman lähetyskäskyn toteuttamiseen.[12] Jeesuksen esimerkin mukaisesti seurakunnan tulee osoittaa rakkautta ja sosiaalista vastuuta kaikkia ihmisiä kohtaan sekä lievittää ihmisten kärsimystä ja hätää.[13]
Uusi testamentti opettaa uskovien keskuudessa vallitsevaa yleistä pappeutta. Sen perusteella jokainen Kristuksen seuraaja on Hänen todistajansa ja lähettiläänsä.[14] Jumala on antanut seurakunnalleen erilaisia palvelutehtäviä. Niiden kautta Hän varustaa uskovia palvelutyöhön, Kristuksen ruumiin rakentamiseen.[15]Vanhimmilla ja seurakuntapalvelijoilla on erityinen tehtävä seurakunnan kaitsemisessa, palvelemisessa ja johtamisessa.[16]
Apostolista käytäntöä seuraten paikalliset seurakunnat hoitavat keskinäistä yhteyttään, kantavat vastuuta toisistaan ja toimivat tarvittaessa yhdessä. Uuden testamentin opetuksessa korostuu seurakuntien keskinäinen riippuvuus, vastavuoroisuus ja huolenpito.[17]
Jumalan ja seurakunnan välinen yhteys on salaisuus. Tämä yhteys perustuu Jumalan iankaikkiseen armovalintaan Kristuksessa.[18]
[1] Matt. 16:18.
[2] Ap.t. 20:28.
[3] 1. Kor. 10:32; 11:22; 2. Kor. 1:1.
[4] Ef. 1:22; 4:15.
[5] Ef. 2:20.
[6] Room. 1:1; Kol. 1:2; 1. Kor. 1:2.
[7] Ef. 1:22; 3:10
[8] 1. Kor. 1:2
[9] Ap.t. 2:38, 41
[10] Ap.t. 2:42; 1. Kor. 12:4–11; 1. Piet. 4:10
[11] Matt. 28:19-20
[12] Ap.t. 1:8
[13] Luuk. 10:25-37; Matt. 7:12
[14] 1. Piet. 2:5,9
[15] Ef. 4:11-12
[16] Ap.t. 14:23; Tiit. 1:5
[17] Ap.t. 15; Room. 1:11-12; 2. Kor. 8:14, 13-14; Gal. 1:2
[18] Ef. 1:45; 5:32; 2. Tim. 1:9