Sara Saarela on joutunut kuulemaan, mitä nainen saa Jumalan kentällä olla ja mitä ei – Kivuista syntyi kirja


26.10.2023 | Anniina Jakonen

Vanhan Paukun kirjasto Lapualla historiallisen patruunatehtaan alueella näytti kolmasluokkalaisen Sara Saarelan silmissä jylhältä ja majesteettiselta. Luonnonvalo siivilöityi suurista ikkunoista puisten hyllyrivistöjen väliin, joissa Saarela (silloinen Jouhki) kahmi lainaksi kasakaupalla Neiti Etsiviä ja Harry Pottereita. Hän oli lukutoukka.

– Neljännellä luokalla koulun lukemiskilpailussa tulokseni oli 80 kirjaa kolmessa kuukaudessa. Saatoin joskus lukea kaksi tai kolmekin kirjaa päivässä. Se meni vähän överiksi, hän nauraa.

Rakkaus kirjoihin ja lukemiseen syttyi äidin ansiosta.

– Äiti opetti esimerkillään, että kirjat ovat tärkeitä ja lukutaito on mittaamattoman arvokas. Tarinat olivat minulle terapiaa, mahdollisuus matkustaa ja seikkailla mielikuvituksessa sekä keino oppia uutta ja sivistää itseä.

  Aitous ja haavoittuvuus puhuttelevat.

Niin pienestä asti kuin Saarela voi muistaa, hän halusi olla pappi, opettaja tai kirjailija. Jokin sisimmässä poltti näihin tehtäviin, vaikka lapsena hän ei tiennyt hengellisestä työstä muuta mallia kuin luterilaisen kirkon papit.

– Kun sitten 16-vuotiaana tulin uskoon helluntaiseurakunnassa, ajattelin iloisesti ja viattomasti, että nyt vain vaihdan pappiunelman tilalle helluntaipastorin.

Vaikeinta oli valita kolmesta haaveesta vain yksi. Hän ei osannut edes aavistaa, että Jumala antaisi hänelle tehtävän, jossa kaikki kolme unelmaa yhdistyisivät. Nykyisin Sara Saarela tunnetaan helluntaiherätyksessä muun muassa raamattukouluopettajana, Helluntaikirkon eettis-opillisen toimikunnan jäsenenä, freelancetoimittajana ja kirjailijana. Hän on opiskellut kirjoittamisen ja kirjallisuuden lisäksi teologian M.A.-tutkinnon Regent Collegessa Vancouverissa.

– Kutsumukseni on Raamatun opettaminen ja Jumalan valtakunnan eteenpäin vieminen muodossa jos toisessa: puhuen, kirjoittaen ja todeksi eläen. Haluan tehdä muut valmiiksi tai ainakin vähän valmiimmiksi, hän sanoo viitaten Efesolaiskirjeen neljänteen lukuun.

Tähän samaan laariin sataa hänen mukaansa myös kristillisten romaanien kirjoittaminen. Se on taiteenlaji, jota kenties pastoriporukoissa ja teologipiireissä suotta ylenkatsotaan.

– Kaunokirjallisuus on mahtava keino käsitellä syviä ja rankkojakin aiheita ja kokemuksia, tulkata kaunokirjallisuuden keinoin samoja kysymyksiä, joita vaikkapa raamattukoulun luokkahuoneessa pohditaan. Fiktio ja tarinat ovat ihmisten työkaluja, joiden avulla ymmärrämme olemassaoloamme ja järkeistämme oikeaa maailmaa.

Marraskuussa ilmestyvän uusimman romaaninsa Etten päästäisi irti Saarela toivoo olevan juuri tällainen työkalu, jolla käsitellä uskoa, kutsumusta ja sen kipuja. Tarinassa seurataan nykyajan helluntaiseurakunnassa työskentelevän naispastorin uupumista sekä toisessa aikatasossa 1960-luvun naisevankelistan uhrauksia kutsunsa eteen. Saarelan mukaan kirjaan kannattaa tarttua, jos on pastori tai nainen – tai vaikka ei olisi kumpaakaan.

– Rukoilen, että kirjani voisi tarjota ymmärrystä, samaistumispintaa ja nähdyksi tulemisen tunnetta etenkin niille, jotka kipuilevat kutsunsa ja itsensä kanssa.

  "Kirjani on niille, jotka kipuilevat kutsunsa kanssa."

Suoraviivainen ja sileä. Sitä Saarelan oma kutsumustie ei ole ollut, eikä sitä ollut myöskään kutsumuksen kivuista kertovan tarinan synnyttäminen.

– Yritin kirjoittaa tätä kirjaa jo vuonna 2016, mutta oli kuin seinä olisi tullut vastaan. Nyt tuntuu siltä, että on tosi hyvä, ettei kirja onnistunut aiemmin.

Omassa kutsussaan Saarela koki olleensa pitkään kuin odotushuoneessa ja tuskailleensa, päätyisikö koskaan mihinkään.

– Olen joutunut kuulemaan niin paljon mielipiteitä siitä, mitä nainen voi Jumalan kentällä olla ja mitä ei, että aloin surra omaa sukupuoltani ja sitä, että olen minä. Minun piti kypsyä ja saada omat asiani ensin käsiteltyä.

Hän kokee kirjoittaneensa lopulta monella äänellä.

– Ympärilläni on ollut monia Jumalan naisia, jotka ovat olleet minulle roolimalleja ja joiden elämää olen saanut seurata.

Mentoreiden ja vertaistuen merkitys onkin ollut suuri kirjan syntymiselle. Erityisesti 1960-luvun naisevankelistan tarina vaati paljon taustatyötä. Saarela luki ja tutki helluntaiherätyksen historiaa, Lapin evankelistojen ja naisevankelistojen elämäkertoja sekä Niilo Yli-Vainiota ja Hilja Aaltosta.

– Etenkin Yli-Vainion elämästä ja taisteluista kertova Saarnaaja teki minuun vaikutuksen. Lapualaisena olin kuullut juttuja, joissa mies asetettiin suunnilleen Jeesuksesta seuraavaksi, mutta kirja maalasikin kuvan hänen inhimillisyydestään ja epävarmuuksistaan.

Juuri herkkyyden Saarela haluaisi nostaa vahvuudeksi hengellisessä työssä ja tehtävissä.

– Kenties me kaikki kamppailemme toisinaan sen kanssa, uskallammeko näyttää inhimillisyyttämme ja tunteitamme. Silti aitous ja haavoittuvuus puhuttelevat ja koskettavat eniten.

Osa menneisyyden aikatasoon tallentuneesta kokemuksesta on kulkeutunut sukupolvelta toiselle suullisena perimätietona.

– Olen saanut kunnian kasvaa vahvojen eteläpohjalaisten naisten keskellä ja kuullut heiltä paljon tarinoita kutsumuksesta ja sen hinnasta. Vanhempien ihmisten kanssa olemalla oppii paljon siitä, mitä elämä on ollut. Se tekee historian eläväksi, hän pohtii.

Kiitokset hän osoittaa myös Vilppulan Evankelistakodin naisille, joista muutamat toimivat kirjan koelukijoina.

Kahdesti Saarela on tosissaan ajatellut luopua kutsumuksestaan.

– Kerran olin jo kuin kävelemässä pois kutsustani, koska olin niin haavoilla. Ajattelin, että tämä oli nyt tässä, Jumala.

Silloin hänen piti opetella anteeksiantoa.

Myöhemmin tuli toisenlainen kriisi.

– Kamppailin, että haluaisin antaa kutsumukseni pois, mutta en päässyt siitä irti.

Kirjan nimi Etten päästäisi irti kuvaakin pohjimmiltaan juuri sitä, kuinka kutsumuksen on pitänyt kasvaa meihin kiinni. Se on ytimessämme.

– Joskus käy niin, että löytää itsensä psalmin 88 tunnelmista, kauhujen laaksosta, jossa seurana on vain pimeys. Kuinka lohdullista, että Raamattu on nähnyt senkin ennalta!

Jumala ojentaa kätensä sinnekin. Hän ei päästä irti.

Kirjoittaja on Anniina Jakonen / julkaistu 27.10.2023 RV-lehdessä nro 43 / kuva Veera Haapalahti

SUHDEVERKOSTOT

Suhdeverkostot

Helluntaikirkko ylläpitää helluntaiherätyksen kotimaan kirkkosuhteita ja kansainvälisiä suhteita osallistumalla yhteistyöelimiin ja tapahtumiin. Helluntailiikkeen yhteisten rekisteröityjen yhteisöjen verkostossa (HYRY) puheenjohtajana toimii Helluntaikirkko.

KUSTANNUSPALVELUT

Laaja kirjo julkaisuja

Helluntaikirkolla on omia julkaisuja, jotka keskittyvät Helluntaikirkon kannalta keskeisiin kysymyksiin.

Lisäksi voit tutustua kumppanijärjestöjemme laajaan kustannusvalikoimaan.

JÄSENASIAT

Jäsenasioiden käsittely..

Täältä voit hoitaa rekisteriasioita sekä liittyä tai erota Helluntaikirkosta.

HALLINTO

Seurakuntien sisäiseen käyttöön tarkoitetut materiaalit.

Seurakuntien johtamisen ja hallinnoinnin materiaaleja sekä työvälineitä. Tärkeimpinä seurakunnan johdon oma infosivusto sekä Sähköpaimen jäsenrekisteriohjelma.

YHTEISTYÖALUEET

Helluntailiikkeen seurakunnat ovat järjestäytyneet yhteistyöalueisiin.

Seurakunnat ovat luoneet alueiden sisällä omia yhteistyörakenteita, toimintoja ja työryhmiä. Seurakuntien työntekijät kokoontuvat alueellisille työntekijäpäiville sekä järjestävät yhteisiä ja aihekohtaisia tapahtumia ja koulutuspäiviä.

TYÖRYHMÄT JA TOIMIKUNNAT

Toimikuntien ja työryhmien tarkoitus on valmistella lausuntoja Helluntaikirkon ja helluntaiherätyksen tarpeisiin.

Pysyvien toimikuntien ja työryhmien lisäksi Helluntaikirkolla on projektiluontoisia työryhmiä, jotka työskentelevät yksittäisten aiheiden parissa määräajan.

MIHIN USKOMME?

Suomen Helluntaikirkon tunnustus perustuu Jumalan pyhään sanaan, Raamattuun. Tunnustuksen keskeinen sisältö on lausuttu Helluntaiseurakunnan uskon pääkohdissa ja apostolisessa uskontunnustuksessa.

Tästä osiosta löydät, mitkä ovat arvomme, visiomme ja missiomme, uskon pääkohdat, apostolisen uskontunnustuksen, teologisia ja opillisia kannanottoja sekä tietoa siitä, miten tulla uskoon.

KOULUTUKSET

Helluntaikirkon koulutus toteutuu yhteistyössä Iso Kirja -opiston kanssa. Iso Kirja -opisto on kristillinen kansanopisto, joka palvelee monipuolisesti koko helluntailiikettä.

Helluntaikirkon järjestämiä koulutuksia ovat työntekijöiden valtakirja- ja vihkikoulutukset sekä evankeliointiin, diakoniaan, koulutyöhön, seurakunnanistutukseen, vankilatyöhön sekä vapaaehtoistyöntekijöiden hyvinvointiin liittyviä koulutuksia.

TIETOJA HELLUNTAIKIRKOSTA

Suomen Helluntaikirkko on uskonnollinen yhdyskunta, joka muodostuu helluntailiikkeen seurakunnista. Helluntailiike painottaa henkilökohtaista kristillistä vakaumusta sekä karismaattisuutta eli Pyhän Hengen toimintaa. Yhdessä muiden karismaattisten seurakuntien kanssa se on protestanttisuuden valtauoma.

Tästä osiosta löydät taustatietoja liikkeestä sekä julkaisuja ja tiedotteita.

SUUNNITELMALLINEN DIAKONIATYÖ

Helluntaikirkko tukee seurakuntien diakoniatyötä kehittämisryhmänsä ja eri toimintamuotojensa kautta.

Kehittämisryhmä muodostuu diakoniatyön ammattilaisista sekä eri toimintamuotojen avainhenkilöistä. Diakoniatyön kokonaisuus muodostuu Helluntaikirkon, helluntaiseurakuntien, Kristillinen alkoholisti- ja narkomaanityö ry:n sekä Elämä ja Valo ry:n toiminnoista.

LAPSET JA NUORET

Tuemme lasten ja nuorten osallisuutta sekä perheiden kasvatustehtävää

Helluntailiike panostaa monipuolisesti lapsi- ja nuorisotyöhön. Keskeisiä lapsityön toimijoita ovat Helluntaikirkko, Iso Kirja -opisto sekä Fida. Toimintaa kokoaa ja koordinoi lapsi- ja nuorisotyön NextGen-johtoryhmä.

LÄHETYSJÄRJESTÖJÄMME

Teemme lähetystyötä kumppanijärjestöjemme kautta. Tutustu lähetystyöhön lähetysjärjestöjen omilla sivuilla.

Kumppanijärjestöjämme ovat esimerkiksi Fida International ry, Avainmedia Lähetysjärjestö ry sekä Elämä ja Valo ry.

MIKSI JULISTAMME?

Haluamme sytyttää ja tukea seurakuntia ja yksilökristittyjä evankeliumin eteenpäin viemisessä.

Helluntaikirkon missiopalvelut tukevat seurakuntia kotimaan lähetystehtävässä omilla sekä kumppaniorganisaatioiden palveluilla.