Juttelin taannoin lomamatkallani niitä näitä itselleni ennestään tuntemattoman naisen kanssa. Monista muista suomalaisturisteista poiketen kaadoin kurkustani alas pelkkää vissyä, ja keskustelukumppanini kiinnostui juomatottumusteni taustoista.
Kerroin juoneeni nuorempana sen verran itsetuhoisella tyylillä alkoholia ja käyttäneeni siinä ohessa kaikenlaisia muitakin päihteitä, että henki oli mennä useampaan otteeseen. Tästä ei enää ollut paluuta, ja jouduin kertomaan yksityiskohtaisemminkin elämäni koukeroista ja siitä, miten sain uuden suunnan uskoontulon myötä.
Nainen tenttasi yksityiskohtia ja kuunteli vastauksia silmät teelautasen kokoisina. Lopulta hän kiljaisi: ”Mutta tuohan on ihan oikea ihme!” Myönsin hänen olevan oikeassa, minkä jälkeen hän lausui: ”Tuollaisista ihmeistä pitäisi kyllä kertoa kaikille, että ihmiset tajuaisivat, mistä tuossa on kyse!” Tunnustin hänen olevan oikeassa, ja kerroin, että kyllä tässä on yritetty tätä sanomaa ihmisten tietoon saadakin.
Jeesuksen ympärillä pyörineet keskustelut ovat saaneet aikaan sekä hämmästystä että innostusta.
Tämä oli vain yhden ihmisen yksi kokemus siitä, miten Jeesuksen ympärillä pyörineet keskustelut ovat saaneet keskustelukumppaneissa aikaan sekä hämmästystä että innostusta. Vastaavasti eri puolilla Suomea saarnavierailujen yhteydessä olen käynyt uskovaisten ihmisten kanssa paljon keskusteluja ja kuullut voivottelua ja päivittelyä siitä, miten nykypäivän ihmiset ovat paatuneita eivätkä lainkaan kiinnostuneita hengellisistä asioista.
Ei ole kyse siitä, etteikö evankeliumi, eli kristinuskon keskeinen sanoma, kiinnostaisi ihmisiä. Onhan meillä kaikkien aikojen voimallisin, ihmeellisin ja mielenkiintoisin sanoma, joka koskettaa joka ikisen ihmisen elämää.
Kyse on toisaalta siitä, että iso osa ihmisistä tietämisen sijaan vain luulee tietävänsä, mistä evankeliumissa on kyse. Toisaalta kyse on myös siitä, että tietämisen sijaan iso osa uskovaisista luulee tietävänsä, etteivät ihmiset enää olisi sanomastamme kiinnostuneita. Kun nämä kaksi luuloa yhdistetään toisiinsa, soppa onkin valmis. Ihmeellistä evankeliumia julistetaan vain ”omille”, koska ”ulkopuolisia” se ei luulojemme mukaan kiinnosta. Ja ”ulkopuoliset” eivät katso vaivan arvoiseksi tulla ”omille” suunnattuihin tilaisuuksiimme ilosanoman kuulijoiksi, koska luulevat tietävänsä, mistä seura(piiri)kuntiemme toiminnassa on kyse.
Itse uskon, että oletetun ongelmamme ratkaisu on yksinkertainen mutta voimallinen. Meidän tulee pitää evankeliumi niin sanoina kuin tekoina omassa arjessamme esillä niin, että ympärillämme olevilla ihmisillä on luontevissa tilanteissa mahdollisuus vapautua luuloistaan ja kysellä lisää uskomme ihmeellisestä ytimestä.
Jokainen kristitty on omakohtaisesti kokenut ihmeen tullessaan osalliseksi armosta ja päästessään sen myötä yhteyteen elävän Jumalan kanssa. Keskustelukumppaniani mukaillen ”tämä on ihan oikea ihme, ja tällaisista ihmeistä pitäisi kyllä kertoa kaikille, että ihmiset tajuaisivat, mistä tässä on kyse”.
Jimmy Huhtala
Alavuden Helluntaiseurakunnan johtava pastori
Kirjoitus on julkaistu Ristin Voitto -lehdessä 4.3.2024.
