5. Pyhä Henki
Pyhä Henki herättää ihmisen hengellisesti, niin että hän voi ottaa vastaan Jumalan valmistaman pelastuksen, jolloin Pyhä Henki tulee häneen asumaan. Jeesus Kristus kastaa uskovan Pyhällä Hengellä, joka jakaa armolahjoja seurakunnaan rakentumiseksi niin kuin apostolien aikana. Uskova on tarkoitettu elämään Pyhän Hengen täyteydessä Hengen hedelmää kantaen.
Pyhä Henki on yksi kolmiyhteisen Jumalan persoona, jonka vaikutus on ihmisen pelastumisen ja uskonelämän kannalta välttämätöntä. Koska ihminen on syntiinlankeemuksen vuoksi joutunut eroon Jumalasta, hän ei kykene omin voimin tai kyvyin uudistamaan yhteyttään Jumalan kanssa. Pyhä Henki saa aikaan sen, että ihminen voi synnin estävästä vaikutuksesta huolimatta vastaanottaa Jumalan tarjoaman pelastuksen.
Pelastuksen vastaanottaessaan ihminen uudestisyntyy, jolloin Pyhä Henki tulee häneen asumaan ja ihmisestä tulee Pyhän Hengen temppeli.[1] Hengen läsnäolo ihmisessä ylläpitää ja kasvattaa uudestisyntymässä saatua uutta elämää. Pyhä Henki synnyttää vuorovaikutuksen, jossa ihminen vastaa Jumalan armollisiin aloitteisiin.
Uudestisyntymässä saadun Pyhän Hengen vaikutus uskovassa ilmenee voimana syntiä ja itsekästä luontoa vastaan sekä Hengen hedelmän kasvamisena. Hengen hedelmää ovat rakkaus, ilo, rauha, kärsivällisyys, ystävällisyys, hyvyys, uskollisuus, lempeys ja itsehillintä.[2] Tämä hedelmä tulee näkyviin luonteen kasvuna, siinä, että uskova ihminen muuttuu yhä enemmän kohti Kristuksen kaltaisuutta.[3]
Pyhän Hengen kasteeseen voidaan viitata erilaisin ilmaisuin, jotka painottavat kokemuksen eri ulottuvuuksia.[4] Pyhän Hengen kaste on uudestisyntymistä seuraava erillinen kokemus, mutta se voi tapahtua myös välittömästi uudestisyntymän yhteydessä.[5] Pyhän Hengen kaste on uudestisyntymässä saadun Hengen toiminnan laajentumista uskovassa.[6] Siinä Kristus varustaa uskovan ihmisen voimalla palvelemaan, todistamaan ja elämään Hengen täyteydessä.[7]
Apostolien teoissa yleisesti esiintyvä merkki Pyhän Hengen kasteesta on kielilläpuhuminen.[8] Myös muita merkkejä voi esiintyä. Pyhän Hengen vaikutus ilmenee muun muassa Jumalan ylistämisenä, innoitettuna puheena, näkyjen näkemisenä ja profetointina.[9] Nämä kaikki ovat Jumalan armovaikutuksia, jotka eivät ole osoitus uskovan hengellisen elämän kypsyydestä tai tasosta.
Hengen innoittamaa elämää seuraa erilaisten armolahjojen etsiminen ja harjoittaminen. Pyhä Henki jakaa yliluonnollisia lahjoja sekä elävöittää ihmiselle annetut lahjat, armoitukset ja palvelutehtävät.[10]
Uusi testamentti kehottaa tavoittelemaan hengellisiä lahjoja yhteiseksi rakentumiseksi. Ne ilmentävät Hengen voimalla varustetun seurakunnan toiminnan eskatologista ja profeetallista luonnetta.[11] Seurakunta on kutsuttu julistamaan Jumalan suuria pelastustekoja.[12]
Kaiken aidon hengellisyyden edellytys uskovan ja seurakunnan elämässä on Pyhän Hengen virvoittava vaikutus.
[1] Joh. 1:12–13; Joh. 3:5–7; Room. 8:9; 1. Kor. 6:19
[2] Gal. 5:22.
[3] 2. Piet. 1:4–8; Ef. 4:11–16
[4] Apt. 1:4–5, 8; Apt. 11:16; Apt. 2:2–4; Apt. 9:17; Apt. 10:44
[5] Apt. 10:44–48; Apt. 8:14–17
[6] 1. Kor. 12:13
[7] Luuk. 24:49; Apt. 1:4–8
[8] Apt. 2:3; Apt. 10:46; Apt. 19:5–6
[9] Apt. 2:11; Apt. 4:31; Apt. 6:10; Apt. 7:55–56; Apt. 10:46
[10] Room. 12:6–8; 1. Kor. 12:1–11
[11] Ef. 3:8–11; 2. Piet. 1:19,21
[12] 1. Piet. 2:9