16.10.2023 | ”Pidetään huolta” oli tämän vuoden Syyspäivien teema Turussa.
Vaikka jokaisen konferenssin suuri haaste on nähdä todellista ja kestävää muutosta elämässämme ja seurakunnissamme myös tapahtuman jälkeen, tämä oli hyvä konferenssi. Tietoisuus siitä, ettei kukaan ihminen tai mikään seurakunta ole saari, oli havaittavissa sekä teemoissa, seminaareissa että keskusteluissa taukojen aikana.
Huomasin olevani erittäin hyvällä tuulella ajaessani kotiin Helsinkiin. Kun pohdin, miksi olin hyvällä tuulella, päädyin tähän johtopäätökseen: Vaikka meillä ei liikkeenä välttämättä ole selkeää näkemystä yhteisestä matkastamme eteenpäin, meillä on hieno yhteys, ja se on jokaisen yhteisen matkan alku. Olemme tulleet yhteen rakkaudessa Jumalaan ja rakkaudessa toisiamme kohtaan.
Jumala ei kutsu meitä elämään itseämme varten, vaan heitä, jotka eivät vielä tunne häntä.Olemme myös yhtenäisiä kaipuussamme Jumalan avusta löytääksemme tien eteenpäin. Koen, että meillä on suuri mahdollisuus löytää se tie yhdessä. Olemme ymmärtäneet, että tarvitsemme toisiamme, ja että yhteydessä ja yhteisessä tavoitteessa piilee voima. Uskon nimittäin, että tulevaisuuden näyn ja strategian löytäminen liikkeenä tulee olemaan tulevien päivien haasteemme. Mutta meillä on jo perusta sille lämpimässä yhteydessämme. Meidän täytyy vaalia sitä.
Toinen asia, jonka otan mukaani päiviltä, on viimeisen päivän kaksi istuntoa: Tanja Närhin ”Pidetään huolta missionaalisuudesta” ja Steve Walentin ”Pidetään huolta suhteista seurakunnan ulkopuolelle”. Jumala ei kutsu meitä elämään itseämme varten, vaan heitä, jotka eivät vielä tunne häntä, joka on pelastanut meidät.
Tässä piilee suuri haaste, joka laittaa meidät koetukselle. Olemmeko valmiita muuttumaan rikkoaksemme sen eristäytymisen, johon niin helposti seurakuntina joudumme? Tämä oli minun ja monien muiden reaktio katsoessamme Jesus Revolution -elokuvaa. Keitä ovat ne ihmiset, jotka etsivät vastauksia ja merkitystä tänään? Ne, joita me seurakuntina emme tavoita – tai vielä pahempaa, annamme vaikutelman, ettemme ole kiinnostuneita tavoittamaan?
Kun elokuvassa pastori Chuck Smith kohtasi hipit, joita hän ei ymmärtänyt, hän näki heidän pintansa alla olevat henkilöt, eikä voinut olla kokematta rakkautta heitä kohtaan. Tämä johti hänet avaamaan kirkkonsa ovet, vaikka se aiheutti sisäistä kritiikkiä.
Rukoukseni on, että Jeesus koskettaisi sydämiämme, jotta voisimme rakastua ihmisiin, joita emme täysin ymmärrä ja joilla ei ehkä ole kanssamme sama arvomaailma. Voimme nimittäin olla varmoja siitä, että Jeesus rakastaa heitä, luultavasti istuu jo heidän kanssaan ja kutsuu heitä luokseen.
Stefan Sigfrids
Kirjoittaja on Helsingin Saalem -seurakunnan johtaja.
Julkaistu Rv-lehden nro 42 pääkirjoituksena 20.10.2023