4.11.2023 | Veera Hug

Seurakunta on ollut Markus Tattarille, 48, monin tavoin koti lähes koko elämän ajan. Viisivuotiaana hän muutti Ruotsista perheensä mukana Lapualle, missä tuli uskoon 13-vuotiaana ja kävi tyttöystävänsä Riikka-Leenan kanssa kasteella 19-vuotiaana. Pian nuoren avioparin elämä noudatti monin tavoin pohjalaisia prototyyppejä.

– Opiskelin konetekniikkaa ja menin alan töihin oikeastaan heti koulun jälkeen. Kahdeksan vuotta olin ulkopuolisen yrityksen palveluksessa, Tattari kertaa.

– Vähitellen siirryin yrittäjäksi, ja yrityksiä oli välillä yhtä aikaa jopa kaksi.

Kaiken keskellä Tattareille syntyi viisi lasta. Pohjalaiseen elämäntapaan istui myös omakotitalo, jota remontoitiin.

 "Menin hyvänä ihmistuntijana perhetyöhön, ja tulin sieltä ehkä itse ihmisenä ulos."

Kiireinen elämä koetteli välillä parisuhdetta. Markus ja Riikka-Leena lähtivät ystävien kannustamana avioliittoleirille.

– Sillä reissulla ei muuttunut pelkästään avioliitto vaan myös hengellinen elämä ja ajattelu. Päätimme yhdessä antautua Jumalan johdettavaksi kaikissa elämän päätöksissä.

Tattarilla oli ensin metallialan yhteisyritys toisten kanssa, mutta hän myi sen ja perusti oman.

– Minulla oli hyvät työntekijät, mutta mieleen hiipi jälleen kerran ajatus siitä, olisiko elämässäni mitään muuta tekemistä.

Tattari uskaltautui kertomaan pohdinnoistaan firmassaan työskennelleelle, uskoon tulleelle serkulleen.

– Kerroin, että halusin siirtyä työhön ihmisten pariin ja kenties joskus hengelliseen työhön, mikäli se olisi mahdollista, Tattari kuvaa.

– Siitä meni puolitoista kuukautta, kun omistajuus yrityksessä vaihtui ja serkkuni otti sen johtaakseen.

Prosessin sujuvuus, nopeus ja kivuttomuus yllättivät.

– Olin puoli vuotta kotona ja ihmettelin elämääni, minkä jälkeen sain mahdollisuuden lähteä perhetyön sijaiseksi. Sijaisuuden jälkeen minut haluttiin kouluttaa lähihoitajaksi.

– Menin hyvänä ihmistuntijana perhetyöhön, ja lähdin sieltä itse ihmisenä pois, kokemus kasvatti.

Taustalla ajoittain itsestään muistuttanut kutsumus tuli keskiöön sen jälkeen, kun Markus Tattari sai vakavan sairaskohtauksen. Aivoverenvuoto pysäytti. Rukoukset kuultiin, eikä sairaus jättänyt jälkeensä muuta kuin pelkojen poistumisen. Elämän mittasuhteet muuttuivat.

Tattari oli palvellut aktiivisesti seurakunnassa ja oli mukana sekä vanhimmistossa että nuorisotyössä.

– Aina kun rukoilin ja kysyin Jumalan tahtoa elämääni varten, eteeni piirtyi kuva Lapuan helluntaiseurakunnan ulko-ovesta, Tattari kertoo.

– Kokeilin kepillä jäätä oman seurakunnan rekryssä ja soitin kerran myös naapurikuntaan Kauhavalle, mutta pastorin pesti ei auennut.

Sen jälkeen mies sai tietoonsa kymmenkunta avointa pastorin paikkaa, joista yksikään ei tuntunut omalta.

– Luovutin ja ajattelin, että tilanne on mun osalta sitten ohi. Tuntui hyvältä palvella jatkossakin oman seurakunnan lapsi- ja nuorisotyön vapaaehtoisena sekä vanhimmistossa.

Perheiden asiat ovat tulleet lähelle myös sitä kautta, että Tattari työskenteli lastensuojelun parissa perhetyöntekijänä neljä vuotta.

Kun hän sitten jäi koti-isäksi, viisilapsisen perheen pääluku kasvoi Tattarien ryhtyessä sijaisvanhemmiksi 14-vuotiaalle kehitysvammaiselle pojalle.

– Kun omia lapsia rupesi muuttamaan pois kotoa, tuli mieleen, että isossa kodissamme mahtuisi kyllä asumaan sijaislapsikin, Tattari avaa silloisia pohdintojaan.

– Koin, että voisimme myös perheenä olla valmiita tähän.

Silloin hän ei tiennyt vielä mitään tulevasta pastorin tehtävästä.

– Ajattelin vain, että ihmisten auttaminen ja kohtaaminen on raamatullista ja kodin avaaminen samoin.

Tattari päätti luovuttaa kaikki kutsumukseen liittyvät asiat Jumalalle, minkä jälkeen asiat aukesivat lopulta vauhdilla.

  "Haluan rohkaista myös muita seuraamaan Jumalan kutsua."

Aktiivinen mies oli mukana myös politiikassa ja palveli kaupunginvaltuustossa yhden kauden verran. Osallistuessaan kristillisdemokraattien puoluekokoukseen Oulussa vuonna 2019 hän tutustui Toivakasta tulleeseen toiseen KD:n valtuutettuun, joka kertoi heidän seurakunnassaan avoinna olevasta pastorin paikasta.

– Keskustelussa mukana ollut ystäväni ja Lapualla mentorinani toiminut Tomi Kuosmanen kopautti leikkimielisesti minua olkapäälle ja sanoi, että ”tässähän teille on pastoriperhe”.

Uusi tuttavuus tiedusteli, olisiko Markus oikeasti kiinnostunut tehtävästä.

– Kuulin itseni vastaavan, että olen kiinnostunut.

Kotimatkaa ehti kulua puoli tuntia, kun Tattarit totesivat sanovansa kyllä, mikäli heitä pyydettäisiin tehtävään.

Asiassa oli kuitenkin vielä järjesteltävää. Tattarit totesivat esimerkiksi, että ellei sijoitetun teinin siirtyminen mukana onnistuisi, he eivät lähtisi.

Yksi toisensa jälkeen käytännön haasteet kuitenkin ratkesivat. Tattari kiittelee myös uuden työnantajaseurakunnan rohkeutta.

– Toivakassa oli ennenkin palvellut aloitteleva työntekijä, joten he uskalsivat ottaa minut ja kokivat, että olen heidän pastorinsa.

Tattari kuvaa seurakuntaa muutenkin rohkeaksi ja vireäksi. Satahenkisestä seurakunnasta löytyvät kaikki ikäluokat. Se on myös tiiviissä yhteistyössä alueen muiden seurakuntien kanssa ja aktiivinen toimija yhteiskunnassa.

– Haluaisin olla tukemassa seurakuntalaisia eteenpäin uskossa samoin kuin minua tukivat Lapualla pastorini Veli-Matti Köykkä ja Jyrki Iso-Hella.

– Lisäksi näkyni on lähettävä seurakunta – lähettävä sekä lähetystyöhön että evankeliointiin myös paikallisesti.

Tattari on kiitollinen paljosta. Kaiken ytimessä on suhde Jumalaan.

– Henkilökohtainen usko Jumalaan on tiivistynyt ja Pyhän Hengen vaikutus sekä omassa elämässä että lähipiirin kohdalla on laajentunut.

Tattari iloitsee myös siitä, että perhe on lapsia myöten lähtenyt ennakkoluulottomasti mukaan työn tuomiin muutoksiin.

Hän kuvaa kutsua avioparin yhteiseksi ja toteaa, että myös seurakunnassa aktiivisesti palveleva vaimo on hyvin sopeutunut ”pastorskaksi”. Lähtemispäätöksen oli tärkeä olla yhteinen.

– Olen kiitollinen seurakuntalaisista! He ovat erittäin kannustavia ja osoittavat lähimmäisenrakkautta monin tavoin, Tattari iloitsee.

– On ollut hienoa huomata, että kuulimme Jumalan äänen, kun lähdimme tänne. Taaksepäin katsoessa kaikessa näkee Jumalan tahdon ja johdatuksen. Nyt hän on onnistunut käyttämään keski-ikäistä perheenisää ja täysin erilaisen taustan omaavaa henkilöä – siitä olen kiitollinen. Elämään on tullut uusi alku.

– Haluan rohkaista kaikkia seuraamaan Jumalan ääntä ja kutsua myös vähän vanhempana, kaikenikäisiä tarvitaan, Tattari kiteyttää.

– Suomessa on pastorin paikka auki monessa seurakunnassa, ja Jumala varmasti haluaa, että ne täyttyisivät.

Kirjoittaja on Veera Hug / julkaistu RV-lehhdessä 10.11.2023 nro 45 / kuva Tattarien arkisto