Jumalan oma esimerkki nivoo rakkauden ja antamisen kokonaisuudeksi, jota on mahdotonta purkaa osiin. Raamatun pienoisevankeliumiksi kutsuttu jae alkaa sanoin ”Sillä niin on Jumala maailmaa rakastanut, että hän antoi ainutsyntyisen Poikansa”. Rakkaus johti antamiseen ja täydellinen rakkaus täydelliseen antamiseen, kalleimmastaan luopumiseen toisten hyväksi. Jeesus jatkoi samalla linjalla antamalla aikaansa, energiaansa, lahjojaan ja sydäntään ihmisille sekä lopulta verensä ja henkensä syntisen ja kärsivän ihmiskunnan puolesta.
Kun puhumme Jeesuksen seuraamisesta, hänen kaltaisuuttaan kohti kasvamisesta ja opetuslapseudesta, tarkasteluun tulee vääjäämättä myös suhtautumisemme antamiseen ja sen eri muotoihin. Mitä voimme ja mitä meidän tulisi antaa ihmisille? Mitä voimme ja mitä meidän tulisi antaa Jumalalle?
Juoksemaan oppii juoksemalla, antamaan antamalla.
Voimme palvella ihmisiä antamalla heille aikaamme ja rukouksiamme. Voimme tarjota heille apuamme ja tarvittaessa vaikkapa ruokakasseja. Kuitenkin kaikkein eniten tässä yksinäistyvässä maailmassa tarvitaan rakkautta, hyväksyntää ja merkityksellisiä ihmissuhteita. Nämä haastavat meitä päästämään ihmisiä lähellemme ja menemään lähelle heitä, antamaan heille itsestämme.
Vastauksena Jumalan käsittämättömään rakkauteen meitä kohtaan voimme antaa hänelle ennen kaikkea omistus- ja hallintaoikeuden elämäämme. Jumala etsii ihmisiä, joiden kanssa hän saa muodostaa rakkaudellisen vuorovaikutussuhteen, joiden palvelutoveruuteen hän voi luottaa ja jotka sydämestään haluavat toteuttaa Jumalan tahtoa. Saamme antaa Jumalalle myös kiitosta, ylistystä ja palvontaa. Tähän ulottuvuuteen sukeltaneet ovat saaneet huomata, kuinka suhde Jumalaan on tullut tuoreemmaksi ja antoisammaksi.
Yksi olennainen osa Jumalalle antamista on varojen lahjoittaminen hänen missionsa edistämiseen ja valtakuntansa rakentamiseen. Pääsääntöisesti tämä toteutuu paikallisseurakuntien kautta, mutta myös esimerkiksi lähetysyhteisöjen välityksellä. Jokaisen kristityn onkin hyvä oppia antamaan osa Jumalan hänelle suomista varoista suunnitelmallisesti ja säännöllisesti takaisin Jumalalle oman kotiseurakuntansa kautta. Hyvä perustavoite on kasvaa kohti kymmenysten antamista nettotuloista vaikkapa lisäten nykyiseen antamisen tasoon pari prosenttia vuosittain. Uskon kasvaessa, olosuhteiden salliessa ja Jumalan johdattaessa antamista voi toki nostaa tästäkin ylöspäin.
Juoksemaan oppii juoksemalla, antamaan antamalla. Jumalan tavoitteena on muovata meihin antajan sydän. Silloin antaminen on etuoikeus, eikä sen vastineeksi odoteta mitään.
Pekka Havupalo
Kirjoittaja on Turun helluntaiseurakunnan johtaja.
Kirjoitus on julkaistu Ristin Voitto -lehdessä 8.1.2024.
