Suomen Helluntaikirkon kannanotto Helluntaiherätyksen Talvipäivillä Helsingissä 16.1.2010
Suomen Helluntaikirkko toteaa, että suhde rahaan, kuluttamiseen ja taloudellisiin arvoihin on sekä yksilöiden että yhteiskunnan kannalta keskeinen eettinen kysymys. Suhde talouteen määrittää elämäntapaamme ja vaikuttaa yhteiskunnallisen oikeudenmukaisuuden toteutumiseen.
Kestävän elämänmuodon löytämiseksi suhdetta rahaan ja talouteen on arvioitava Raamatun eettisten periaatteiden pohjalta. Siihen liittyen Suomen Helluntaikirkko korostaa seuraavia näkökohtia:
Ihmisen ainutlaatuinen arvo perustuu Jumalan luomistekoon, eikä se määräydy varallisuuden, yhteiskunnallisen tuottavuuden tai muun taloudellisen seikan perusteella. Suomen Helluntaikirkko näkee huolestuttavana kehityspiirteenä sen, että identiteettiä ja arvostuksia rakennetaan esimerkiksi kuluttamisen ja status-symbolien varaan.
Aineellinen hyvinvointi voi olla Jumalan siunausta sekä ihmisen oman ahkeran työn seurausta. Jumalan siunaus on luonteeltaan ennen muuta hengellistä. Rikkaus itsessään ei ole paha tai tuomittava asia. Sen sijaan rikkauden pitäminen itseisarvona sekä itsekäs elämäntapa ja varallisuuden tavoitteleminen väärin keinoin eivät kuulu aitoon kristillisyyteen.
Hyvän elämän pohjana on lahjaksi saatu ainutlaatuinen elämä ja pelastus Kristuksessa. Kristityn tehtävä on tavoitella arvoja, joilla on iankaikkinen merkitys. Sen vuoksi kohtuullisuus, kiitollisuus ja tyytyväisyys ovat oleellisia piirteitä kristillisessä elämänasenteessa.
Aineellisen toimeentulon hankkiminen sekä elämän perustarpeista huolehtiminen kuuluvat kristilliseen vastuuseen. Jokaisen on pyrittävä pitämään aineellista huolta oman perheensä jäsenistä. Mahdollisuus työhön ei kuitenkaan ole aina ihmisen oma valinta. Vastaavasti myös jatkuva liiallinen työnteko voi johtaa laiminlyömään tärkeitä elämänalueita, kuten jumalasuhteen hoitamista, perhettä ja levon tarvetta.
Aineellisen hyvinvoinnin ylikorostunut tavoittelu voi monin tavoin tukahduttaa aitoa kristillistä elämää: Ahneus ja rikkauden viettelys syrjäyttävät usein luottamuksen Jumalan huolenpitoon sekä uskollisuuden Hänelle. Epäterve suhde rahaan voi aiheuttaa taloudellisia väärinkäytöksiä, vallankäytön vääristymistä ja taloudellista epäoikeudenmukaisuutta. Ahneuden seurauksena sosiaalinen ja ekologinen vastuu helposti unohtuu.
Kristityn tulee varoa Jumalan siunauksen yksipuolista samaistamista ajalliseen menestykseen. Materialistisia arvoja ylikorostava ajattelu johtaa pelkästään aineellisen rikkauden pitämiseen Jumalan siunauksen tärkeimpänä merkkinä. Sen vuoksi kristillisessä opetuksessa on tärkeä korostaa, että Jumalan siunaus merkitsee ihmisen kokonaisvaltaista hyvinvointia, jossa jumalasuhde on tärkein tekijä. Uskovien kutsumus yksilöinä ja palveluyhteisönä on todentaa Jumalan valtakunnan periaatteita, mikä ei aina merkitse ajallisiin arvoihin perustuvaa menestymistä.
Yksilön ja seurakunnan tulee pyrkiä löytämään vastuullinen ja tasapainoinen suhde talouteen. Vanhan testamentin velvoite vähäosaisten ja syrjäytyneiden auttamisesta vahvistetaan eettisenä periaatteena myös Uudessa testamentissa: sosiaalinen työ ja diakonia toteuttavat kristillistä rakkautta käytännössä. Raamatun teologiasta nouseva antamisen periaate varjelee yksilön omaa suhdetta rahaan, tuottaa siunausta ympäristölle ja merkitsee Jumalan kunnioittamista. Siksi antaminen kuuluu olennaisena osana jokaisen kristityn vastuuseen.