Joulun sanoma ei kehota ihmistä vain piristymään ja kokoamaan itsensä kyetäkseen tekemään maailmasta paremman paikan. Raamattu ei myöskään ohjaa välinpitämättömyyteen ihmiskunnan pimeyttä kohtaan. Se ohjaa vastustamaan sitä, mutta ei koskaan vahvista illuusiota, jonka mukaan voisimme itse voittaa pimeyden.
Aito kristinusko ei ole samaa mieltä sellaisen optimismin kanssa, joka sanoo, että ”kyllä me osaamme ongelmamme korjata, jos vain yritämme tarpeeksi”. Se ei yhdy myöskään pessimismiin, joka näkee tulevaisuudessa pelkkää pimeyttä ja dystopiaa.
Kristinuskon sanoma on, että vaikka asiat ovat todella huonosti, on olemassa toivoa. Joulun sanoma on, että kuoleman varjon maassa asuville loistaa valkeus. On tärkeää huomata, mistä tuo valo tulee. Se ei nouse maailmasta, vaan se loistaa maailmaan. Se tulee ulkopuolelta. Valo tulee näkyvän maailman ulkopuolelta, ja hän on Jeesus itse, joka tuli ihmiseksi pimeyden keskelle.
Jos aurinko pimenisi, me jäätyisimme. Aurinko ylläpitää elämää maan päällä. Mutta auringonkin yläpuolella on joku kirkkaampi. Raamattu sanoo, että Jumalassa me elämme ja liikumme ja olemme. Olemme olemassa vain, koska hän kannattelee meitä joka hetki. Kadotettuaan alkuperäisen, täyden yhteyden Jumalaan paratiisissa ihminen lopulta kuolee. Sitä ennen hän elää jo hengellisesti kuolleena, ilman tarkoitusta ja toivoa, häpeän ja kuoleman alaisena, kykenemättä muuttamaan tilaansa tai itseään. Mutta kun valo Kristuksen kasvoista loistaa ihmisen sydämeen, kaikki muuttuu.
Valo näyttää meille totuuden ja todellisuuden. Ajatpa autoa, pyöräilet tai kävelet pimeässä, lopulta kolaroit. Miksi? Valo paljastaa asioiden todellisen tilan, ja ilman valoa emme kykene ohjaamaan itseämme turvallisesti. Sama koskee totuudessa vaeltamista. Jumala on kaiken totuuden lähde, myös luonnolliselle mielellemme. Ihmisen ymmärrys voi toimia vain hänen kauttaan, ja vain Jumalan sanan kautta ihminen voi todella ymmärtää, kuka on ja millaisessa tilassa elää.
Valo on kaunista ja tuo kauneuden esiin. Valo itsessäänkin antaa iloa. Valon puute aiheuttaa tutkitusti mielen ongelmia ja masennusta. Tämä näkyy myös Suomessa. Me tarvitsemme valon tuomaa iloa. Jumala on kaiken kauniin ja iloa tuottavan lähde.
Kirkkoisä Augustinus totesi, että ihmisen sydän on levoton, kunnes se löytää levon Jumalassa. Hänen mukaansa ihmisen iloitessa mistä tahansa Jumala on tuon ilon todellinen lähde. Aidosti iloa tuottavat asiat ovat Jumalasta. Niissä näkyy hänen kätensä jälki, kuten joulussakin, jos sen keskipisteessä on joulun todellinen ja kirkkain valo, Herra Jeesus Kristus itse.
Petri Mäkilä
Kirjoittaja on Espoon helluntaiseurakunnan johtava pastori.
Kirjoitus on julkaistu Ristin Voitto -lehdessä 12.12.2023.