”Mitä sinä näet, Jeremia?”
Nuori profeetta joutui tämän kysymyksen eteen, kun Jumala kutsui hänet palvelukseensa. Kun Jeremia vastasi, mitä hän näki, hän kuuli Jumalan vastaavan: ”Sinä näet oikein”.
Olen itse saman kysymyksen edessä. Mitä minä näen, kun katson ympärilleni? Mitä minä näen, kun katson kauas maailmaan? Mitä minä näen, kun yritän tähyillä tulevaisuuteen?
Jos etsin vastausta julkisesta keskustelusta, näen ympärilläni lisääntyvää pahoinvointia, moraalin murtumista, ääriajattelun nousua, kriiseihin valmistautumista. Kun katson kauas, näen kansojen kuohuntaa, vallanpitäjien mielettömyyttä, sopimusten rikkoutumista ja aseteollisuuden julmaa laskelmointia. Jos yritän katsoa tulevaisuuteen, on edessäni synkkää kaaosta, luonnonvarojen loppumista, elinehtojen kovenemista. Hyvää ja kaunista näyttää olevan vain menneisyydessä, joka loittonee kauemmaksi hetki hetkeltä.
Jos profeetta Jeremian tavoin kerron Jumalalle kaiken tämän, sanooko Hän minullekin: ”Sinä näet oikein”?
Tammikuisena viikonloppuna Jyväskylän helluntaiseurakuntaan kokoontui joukko herätysliikkeemme eri tehtävissä toimivia ihmisiä. Kokoonnuimme tarkastelemaan liikkeemme viime vuosien kehitystä, ja ennen muuta arvioimaan, onko suuntamme oikea. Pyrimme rukouksessa ymmärtämään hengellistä todellisuutta ja keskusteluissa koitimme sanoittaa sitä yhteisesti jaettavalla tavalla. Ovatko viisi vuotta sitten tehdyt havainnot toimintaympäristöstämme edelleen voimassa, vai onko jokin oleellisesti muuttunut?
Meille kävi selväksi, että muutaman vuoden takainen arvio uskontojen roolin ja hengellisyyden etsinnän vähenemisestä ei pitänyt paikkaansa. Uskonnollinen puhe julkisuudessa ei olekaan enää noloa, eikä kristinuskon avoin tunnustaminen sulje ovia. Erityisesti nuorten kiinnostus kristinuskoa kohtaan on lisääntynyt tavalla, jota ei muutama vuosi sitten osannut edes toivoa.
Samalla totesimme, että monet kehityskulut ovat myös osuneet oikeaan. Poliittinen epävakaus on lisääntynyt, ja sen seuraukset ovat läsnä merkittävästi enemmän kuin osattiin arvioida. Digitalisaatio on edennyt odotusten mukaisesti, mutta tekoälyn nopeaa tulemista ei taas osattu arvioida.
Näiden konkreettisten näkymien keskelle nousi kuitenkin tärkeimmäksi toisenlainen kuva, joka ylitti kaikki muut. Se oli näky valloittavasta serurakunnasta. Millainen onkaan seurakunta, josta syntyy heti armollinen mielikuva? Miltä näyttää avoimuus seurakunnan keskellä? Millaisia ratkaisuja tekee rohkea seurakunta? Miten eletään seurakunnassa, joka on turvallinen? Millaista on kuulua seurakuntaan, jonka näkyvin piirre on yhteys?
Totesimme, että arvot, joiden varaan työmme rakentuu, ovat edelleen muuttumattomia. Ne ovat edelleen suunnannäyttäjiä, joiden tulisi ohjata sekä seurakuntiemme että koko herätysliikkeemme ratkaisuja.
Yhteinen kokemuksemme oli, että viisi vuotta sitten laadittu Valloittava seurakunta -asiakirja on edelleen ajankohtainen ja näyttää juuri oikeaa suuntaa. Suurimmaksi kysymykseksi jäikin, miten tämä näky voisi muodostua koko helluntailiikkeen yhteiseksi tulevaisuuden kuvaksi, joka kohti tavoittelemme.
Tämän ultravisuaalisen ajan keskellä käy helposti niin, että katse harhautuu kuohuvan uutisvirran tuottamiin kuviin, jotka vaihtuvat jatkuvasti. Siksi on välillä pysähdyttävä kuuntelemaan, kun Herran ääni kysyy: Mitä sinä näet?
Esko Matikainen
Toiminnanjohtaja
Helluntaikirkko
Kirjoitus on julkaistu RV-lehden pääkirjoituksena 23.2.2026.
