Pääsiäisaika on vuoden suurin ja tärkein juhla. Se on hetki, jolloin pysähdymme muistamaan ja juhlimaan sitä valtavaa tekoa, jonka Jeesus Kristus teki meidän puolestamme. Ristillä Hän kantoi syntimme, otti päällensä meille kuuluneen rangaistuksen ja mursi sen vallan, joka synnillä ja kuolemalla oli ihmiseen.
Ristinkuolema ei ollut loppu – se oli voiton alku. Kolmantena päivänä Jeesus nousi kuolleista, ja ylösnousemuksessaan Hän osoitti sen, ettei mikään pimeyden voima voi Häntä voittaa. Hänen voittonsa on meidän toivomme, ja Hänen elämänsä on meidän elämämme.
Kun aamun koittaessa naiset menivät haudalle, Jeesusta ei löytynyt, mutta he kohtasivat kaksi enkeliä. Heidän pelkonsa ja hämmennyksensä keskellä tapahtui jotakin, mikä muutti historian suunnan:
“Naiset pelästyivät ja kumartuivat kasvoilleen maahan, mutta miehet sanoivat heille: “Miksi te etsitte elävää kuolleiden joukosta? Ei hän ole täällä, hän on noussut ylös. Muistakaa, mitä hän puhui teille ollessaan vielä Galileassa: ‘Näin pitää tapahtua: Ihmisen Poika annetaan syntisten ihmisten käsiin ja ristiinnaulitaan, mutta kolmantena päivänä hän nousee ylös.'”
Silloin he muistivat, mitä Jeesus oli puhunut. (Luuk 24:5-8)
Ylösnoussut Herra itse vahvistaa tämän sanoman:
”Älä pelkää! Minä olen ensimmäinen ja viimeinen, ja minä elän. Minä olin kuollut, mutta nyt minä elän aina ja iankaikkisesti, ja minulla on kuoleman ja tuonelan avaimet.” (Ilm. 1:17-18)
Sirpa Matikainen
Hallintosihteeri
Helluntaikirkko
(Lainaukset Raamattu Kansalle -käännöksestä.)
