9. Ylösnousemus
Kaikki ihmiset kokevat ruumiillisen ylösnousemuksen. Vanhurskaat nousevat elämän ylösnousemuksessa ja jumalattomat tuomion ylösnousemuksessa.
Uskomme, että kaikki ihmiset kokevat ylösnousemuksen. Vaikka Raamattu puhuu enimmäkseen uskovien ylösnousemuksesta, usko kaikkien ihmisten ylösnousemukseen ja ylösnousemuksen jälkeisiin olotiloihin (ikuinen elämä tai ikuinen ero Jumalasta) näkyy jo Vanhassa testamentissa.[1] Jeesus itse opetti ylösnousemuksesta useita kertoja. Kaikki nousevat haudoistaan joko elämän tai tuomion ylösnousemukseen.[2] Aihe on tärkeällä sijalla myös Paavalin opetuksissa.[3] Apostoli Johanneskin vahvistaa opin ylösnousemuksesta.[4]
Koko Jumalan kolminaisuus on läsnä ylösnousemuksessa. Isä herättää uskovat Hengen kautta, ja kuolleet kuulevat Jumalan Pojan äänen.[5] Jeesuksen oman ylösnousemuksen ja ihmisen ylösnousemuksen kesken on tärkeä yhteys: Jeesus nousi esikoisena kuolleista. Jeesuksen ylösnousemus on uskovien toivon ja luottamuksen perusta.[6] Lisäksi se innostaa kristittyjä Jumalan valtakunnan todeksi elämiseen, johon kuuluu muun muassa määrätietoinen lähetystehtävän toteuttaminen.[7]
Uskomme ruumiin ylösnousemukseen. Raamatun oppi ruumiillisesta ylösnousemuksesta on kristinuskon erityispiirre, joka ilmentää ihmisen kokonaisvaltaista arvoa. Ylösnousemus ei ole vain vanhan ruumiin henkiinherättämistä. Ylösnousemuksessa ihminen saa uudenlaisen, katoamattoman ruumiin, joka muistuttaa vanhaa ruumista mutta joka on eri tavalla muodostettu. Paavali vertaa vanhaa ajallista ruumista siemeneen ja uutta hengellistä ruumista siemenestä nousevaan kasviin. Ylösnousemuksessa tapahtuu vastaavanlainen muodonmuutos. Uudella ruumiilla on yhteys vanhaan ruumiiseen. Jeesuksen ylösnousemusruumis antaa meille viitteitä siitä, millainen ylösnousemusruumiimme on. Jeesuksen ruumis oli ylösnousemuksen ja taivaaseenastumisen välisenä aikana tunnistettava, fyysisesti kosketeltava ja ruokaa nauttiva, mutta fyysisistä lainalaisuuksista riippumaton. Uudessa ruumiissa ihminen on vapaa ajallisen maailman kärsimyksistä, epätäydellisyyksistä ja tarpeista.[8]
Ylösnousemusruumiissa ihminen saa elää ikuisesti ja olemukseltaan täydellisenä Jumalan yhteydessä.[9]
[1] Dan. 12:2.
[2] Matt. 22:29– 32; Joh. 5:25–29.
[3] Ap. t. 24:14–15; 1. Kor. 15: 51– 52; 1. Tess. 4:13– 17.
[4] Ilm. 20:4– 6, 12–13.
[5] Room. 8:11; Joh. 5:21; Joh. 5:27–29.
[6] 1. Kor. 15:12––26; Kol. 1:18.
[7] 1. Kor. 15: 58; 2. Kor. 5:10–11.
[8] Room. 8:11; Fil. 3:20– 21; 1. Kor. 15:35–44; Ilm. 21:4.
[9] Joh. 11:23–26.